Sotaa tukevat kommunistit

Kansan Uutiset on melko keskinkertainen media, joten en tiedä, voiko sen uutisointiin luottaa. Jos voi, on järkyttävää lukea tällaista:

– Paras tapa kaataa hallitus olisi iranilaisten kansannousu, arvioi Komala-puolueen edustaja nimettömässä haastattelussa.

– Jos se ei ole mahdollista Iranin hallituksen kovien otteiden takia, hyökkäys ulkomailta on seuraavaksi paras vaihtoehto, hän arvioi.

Lähde: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2711573/monet-aikovat-boikotoida-iranin-maalisvaaleja

Jännintä on, että Komala on kommunistinen puolue. Kommunistinen puolue siis kannattaa sotaa Irania vastaan. Ei toki omankaan maamme kommunistisella puolueella ole paljoa hyvää sanottavaa Iranista:

https://derweltschmerz.wordpress.com/2011/11/18/skp-iranin-poliittiset-vangit-vapautettava/

Tässä ei ole toki mitään uutta: Kyllähän Ranskan kommunistinen puoluekin asettui tukemaan Libyan vastaista sotaa. Ks. esim. http://www.wsws.org/articles/2011/jun2011/npac-j16.shtml.

Toki ymmärtääkseni suurin osa kommunistisista puolueista ja yksilöistä vastustaa sotia – sekä Libyan että Iranin vastaisia sotia. Joka tapauksessa toistan aiemmassa kirjoituksessa esittämäni kysymyksen:

Erityisesti on mielessäni kysymys: toivovatko kommunistit hallinnon kaatavan sodan syttymistä, jotta iranilaiset aatetoverit voisivat käyttää tilaisuutta hyväkseen päästäkseen valtaan?

* * *

En ole koskaan ollut kommunisti, mutta olen suhtautunut jokseenkin myönteisesti vallankumouksiin. Tämän vuoden aikana on tullut yhä ilmeisemmäksi, etteivät vallankumoukset ole pääsääntöisesti tie parempaan maailmaan. Poikkeustapauksissa voivat ehkä ollakin.

Toisinaan vallankumouksella voi olla hyviäkin seurauksia. Kuitenkin parhaimmissakin vallankumouksissa aina veri roiskuu, ja vuoden 2011 Arabian kevät (joka oikeastaan alkoi jo vuoden 2003 Irakin sodalla) on jyrkentänyt vastavallankumouksellista kantaani.

Jotkut ihmiset ovat olleet riemusta sekaisin, kun media on kertonut ”spontaaneista kansannousuista” arabimaissa. Heidän lähestymistapansa Arabian kevääseen lienee kuitenkin enemmän emotionaalinen kuin rationaalinen – ehkä ideologinenkin: ”hyvä kansa vs. paha tyranni”.

Libya ei nähnyt rauhanomaista kansannousua (paitsi Gaddafin puolesta), ja Syyriassakaan ei ole meneillään mitään väkivallattoman vastarinnan aaltoa. Egyptin ja Tunisiankin osalta on nostettu esille huolestuttavia kysymyksiä. Kirjoittanen aiheesta toiste lisää ja tarkemmin.

Linkkisuositukseksi vielä ajatuksia herättävä artikkeli nykyajan vasemmistosta:
http://www.foreignpolicyjournal.com/2011/02/28/twitterers-of-the-world-revolution-the-digital-new-new-left/

Artikkelin mukaan 1960-luvulla syntynyt ”uusi vasemmisto” oli CIA:n manipuloima, ja nykyisin vaikuttava ”uusi uusvasemmisto” jatkaa samaan tapaan. Arabimaiden vallankumoukset ovat monikansallisten suuryritysten sponsoroimia, ja niiden tavoitteena on sama kuin Naomi Kleinin mukaan Irakin sodalla: levittää uusliberalismia kaikkialle maailmaan. Jos tyhmät vasemmistolaiset toimivat tällaisen päämäärän puolesta, mikä heidät erottaa tyhmistä oikeistolaisista?

* * *