Plantinga & sensus divinitatis

Filosofi Alvin Plantinga on vastannut pyrrholaisten skeptikkojen esittämään regressioargumenttiin uuseksternalistisella tietoteorialla. Hänen epistemologisen näkemyksensä mukaan uskomuksemme ovat oikeutettuja, jos ne ovat muodostuneet luotettavan kognitiivisen järjestelmän kautta. Professori Tapio Puolimatka on suomentanut Plantingan asiaa koskevan artikkelin.

Olennainen argumentti tämän tietoteorian puolesta on Plantingan muotoilema evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan. Argumentin mukaan evoluution tarkoituksena ei ole tuottaa sellaisia järjestelmiä, jotka synnyttävät tosia uskomuksia, vaan edistää lajin säilymistä. Jos siis haluamme uskoa, että järkemme ja aistimme tuottavat tietoa itsestämme ja ympäröivästä maailmasta, ei evoluutio voi olla täysin naturalistinen prosessi.

Plantinga perustelee tällä argumentilla klassisen teismin perusolettamusta. Koska kognitiiviset järjestelmämme ovat syntyneet tietoisuuden vaikutuksesta, voivat ne tuottaa meille tietoa maailmasta. Mikäli näin ei olisi, emme voisi luottaa siihen, että järkemme ja kokemuksemme avaavat minkäänlaista aksessia mielemme ulkoiseen (tai välttämättä edes sisäiseen) todellisuuteen. Plantingan mukaan monet uskomuksistamme eivät perustu muihin uskomuksiin vaan muodostuvat kognitiivisen prosessin kautta – Plantinga kutsuu näitä perususkomuksiksi (basic beliefs).

Mikäli kognitiiviset prosessit, jotka uskomuksen muodostavat, toimivat kunnolla ja ovat luotettavia vallitsevissa olosuhteissa, uskomus on warranted (taattu). Mikäli henkilö on selväpäinen, järjissään, hermostollisesti täysin terve ja näkee päivänvalossa pöydällään kynän, hänelle syntyy uskomus, että pöydällä on kynä. Plantingan mukaan tällaisessa tapauksessa hänellä on taattu uskomus kynän eksistenssistä. Tietysti monet filosofit ovat kyseenalaistaneet näkemyksiä aistihavaintojen luotettavuudesta – muun muassa William Alston.

Alston sanoo, ettei ole ei-kehämäistä todistetta aistihavaintojen luotettavuudesta. Empiiriset havaintomme ainoastaan vakuuttavat meidät oikeellisuudellaan. René Descartes’n rationalistinen gogito-argumenttikin vakuuttaa yksinkertaisuudellaan, mutta sekin perustuu kehämäiseen päättelyyn: se lähtee olettamuksesta, että ”olen olemassa” – koska jos oletan ajattelevani, oletan olevani, sillä olematon ei voine ajatella. Tästä Descartes päättelee olevansa olemassa. Circulus vitiosus. (Jätän toistaiseksi väliin pohdinnan olemattomuuden käsitteestä – sekin on mielenkiintoinen.)

Plantinga siis kuitenkin lähtee siitä, että meillä on tietoa, jos kognitiiviset järjestelmämme tuottavat tietoa, ja kognitiiviset järjestelmämme tuottavat tietoa, jos ne ovat meitä korkeamman kognitiivisen järjestelmän aikaansaannoksia. Plantinga kysyy, mitä olennaista eroa on empiirisiä havaintoja koskevilla uskomuksillamme ja uskonnollisilla uskomuksillamme. Jos luotamme siihen, että meillä on tietoa empiirisestä maailmasta, miksi emme voisi luottaa siihen, että sensus divinitatis tuottaa luotettavaa tietoa koskien uskonnollisia käsityksiä?

Vasta-argumenttina voitaneen esittää, että eri uskontoja tunnustavilla ihmisillä on erilaisia uskonnollisia käsityksiä. Kristityillä, muslimeilla, buddhalaisilla, hinduilla ja muilla eri uskonnollisten traditioiden seuraajilla on erilaisia näkemyksiä sakraalista. Tähän voitaisiin vastata, että aistimus sakraalista riittää – sen yksityiskohdista ihmisillä vain on erilaisia tulkintoja. Tähän voidaan vastata myös viittaamalla perennialistiseen näkemykseen uskonnollisten traditioiden mystisestä ytimestä, religio perenniksestä. Kirjoittanen näistä asioista lisää myöhemmin.

Lähteitä

Plantinga, Alvin 2005. ”Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan”. Suom. Tapio Puolimatka. ApologetiikkaWiki.
http://apologetiikkawiki.fi/Alvin_Plantinga:_Evoluutioteoreettinen_argumentti_naturalismia_vastaan

Reitan, Eric 2009. Is God a Delusion? A Reply to religion’s Cultured Despisers. United Kingdom: Wiley-Blackwell.

* * *