Lyhyitä vastauksia joihinkin uskonnonvastaisiin väitteisiin

Uskonto saa aikaan fanatismia

Väärin. Fanatismi on jotain, mikä kuuluu joidenkin ihmisten luonteeseen ja persoonallisuuteen. Jos luonteeltaan fanaattinen ihminen on samalla uskonnollinen, on ilmeistä, että hänen fanaattisuutensa kanavoituu uskonnon kautta. On myös sekulaaria fanatismia, joka voi kanavoitua jalkapallohuliganismin tai jonkin poliittisen aatteen kautta – kiihkoiluna isänmaan, talouskasvun, vallankumouksen tms. puolesta. Myös uskonnonvastainen kiihkoilu on fanatismin ilmentymismuoto. Fanaattisuutta olisi ilman uskontoakin, ja suurin osa uskonnollisista ihmisistä ei ole kovinkaan fanaattisia.

Uskonto on syy kaikkiin sotiin

Väärin. Sotia käydään taloudellisista ja valtapoliittisista syistä. Ne ovat valtataistelua, maanpuolustusta, taistelua intresseistä ja resursseista. Niiden osana voidaan käyttää uskonnollista retoriikkaa, tai konfliktien jakolinjat voivat toisinaan kulkea uskontorajojen mukaan. Sodissa itsessään ei tosin ole mitään erityisen uskonnollista. Ne ovat sekulaareja ilmiöitä, ja jopa 1600-luvun niin sanotuissa uskonsodissa oli kyse lähinnä maallisten ruhtinaiden välisistä valtataisteluista, joissa reformaatiota hyväksikäytettiin. Sotia olisi ilman uskontoakin – mutta sotia ei olisi ilman halua valtaan ja resursseihin.

Uskonto jakaa ihmisiä

Oikein. Mikä muu jakaa ihmisiä? Kieli, poliittinen kanta, kansallisuus, etninen tausta, ihonväri, sukupuoli etc. Toisin sanoen kaikki asiat, jotka antavat ihmiselle jonkinlaisen identiteetin, ”jakavat” ihmisiä. Onko tämän kuitenkaan oltava mikään ongelma? Tulisiko meidän todella pitää pahana asiana sitä, että maailmassa on monenlaisia ihmisiä, kulttuureja, elämänkatsomuksia ja kieliä? Ongelma ei ole uskonnossa vaan siinä, että monet ihmiset eivät kykene hyväksymään erilaisuutta. Siitä ajattelutavasta olisi päästävä eroon. Se johtaa rasismiin ja ksenofobiaan. Pitäisikö meidän olla tasapäistä massaa?

Uskonto on järjetöntä ja tieteenvastaista

Väärin. Uskonnolliset traditiot elävät jatkuvasti, sillä ne käyvät jatkuvaa dialogia itsensä ja muun maailman kanssa. Kristinuskon, islamin ja muiden uskontojen piirissä on aina arvostettu järjellisyyttä ja pyrkimystä uskon ja opin perustelemiseen ja argumentointiin. Uusateistinen myytti uskonnon ja tieteen konfliktista ei perustu kulttuurihistoriallisiin tosiseikkoihin ja on ristiriidassa sen kanssa, että tiede on kehittynyt nimenomaan uskontojen piirissä ja inspiroimana. Sanasta ”järki” on tullut lähinnä uusateistien slogan, joka ei tarkoita enää mitään. Uusateismi itse on enimmäkseen älytöntä raivoa ja kiihkoa.

* * *