Dawkins kehotti pilkkaamaan kristittyjä

Uusateismin profeetta Richard Dawkins on antanut uuden käskyn seurakunnalleen:

Pilkatkaa heitä [kristittyjä], tehkää heistä naurunalaisia. Julkisesti, Dawkins kehotti sateessa seisseen kymmentuhatpäisen yleisön hurratessa.

– En halveksi uskonnollisia ihmisiä. Halveksin sitä, mitä he edustavat, Richard Dawkins sanoi ja painotti, ettei uskonto ole tabu, josta pitäisi keskustella kohteliaasti.

– Uskonto esittää seikkaperäisiä väitteitä, jotka täytyy haastaa. Niitä on halveksuen pilkattava.

Itse asiassa en voi olla muuta kuin iloinen siitä, että ateismin näkyvin ja tunnetuin äänitorvi alentuu näin vulgaariin ja irrationaaliseen lähestymistapaan. Monet etevät filosofit, teologit ja tiedemiehet ovat kerta toisensa jälkeen ampuneet alas hänen (kehnot) yrityksensä hyökätä uskontoa vastaan älyllisin keinoin, joten tämä uusin metodi hänen ristiretkessään kielii lähinnä epätoivosta.

Auta armias, jos joku kehottaisi solvaamaan ateisteja samaan tapaan – lopullinen todiste uskonnon vihamielisyydestä ja epä-älyllisyydestä olisi saatu! Uusateismin uskonsoturit karkeloisivat riemumielin.

Dawkins lienee huomannut, ettei hän pärjää älyllisessä väittelyssä oppineita ja teräväjärkisiä teistisiä filosofeja vastaan, joten hän on päättänyt, ettei enää tarvitse keskustella asioista: ainoa, mitä tarvitsee tehdä, on pilkata, loukata ja haukkua. Olkoon niin! Se on tulkittavissa melko suoraan sen tunnustamiseksi, että älylliset keinot uskonnon vastaisessa taistelussa eivät ole toimineet.

Vaikka seuraajilleen toki Dawkinsin jokainen sana on lähtökohtaisesti tieteellistä maailmankuvaa ja tervettä järkeä. Dawkins on erehtymätön tieteen ja järjen kysymyksissä, kun hän puhuu ex cathedra.

Uskonnollisilla ihmisillä on tukenaan muun muassa David Bentley Hart, Alister McGrath, Alvin Plantinga, Richard Swinburne, William Lane Craig, Gary Habermas, J. P. MorelandJustin L. Barrett, William AlstonNicholas Wolterstorff ja John S. Haught – puhumattakaan sellaisista luonnontieteen edustajista kuten Paul Davies, Owen Gingerich, Francis S. Collins, John Polkinghorne ja Freeman Dyson. Ja ateisti Michael Ruse taputtaa selkiämme myös.

Jos heitä vastassa on öykkärimäinen ja fanaattisella kiihkolla raivoava Dickie Dawkins, teisteillä menee aika hyvin – kunhan muistetaan olla lähtemättä epäasiallisuuksiin. Jätetään sellainen dawkinsilais-hitchensiläisille, jotka kutsuvat itseään (ironisesti?) nimellä bright. Perustuuko uusateismi pelkkään Dawkinsin karismaan ja auktoriteettiin? Missä se paljon puhuttu järki on?*

Dawkinsin karismaattisuus tuo hänelle toki varmasti paljon uskollisia seuraajia, jotka eittämättä tarttuvat mielellään hänen tarjoamaansa oikotiehen kohti ”tieteellisen” ja ”tervejärkisen” identiteettiä ohi kaiken opiskelun ja ajattelun. Kirjojen myyntitulot kasvavat, ja nuoret idealistit saavat kauan kaipaamansa messiaan. Mikäs siinä, jostainhan Dawkinsinkin on elantonsa saatava.😉

Lähde: http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/2373/dawkins_kehotti_pilkkaamaan_kristittyja

Siteerataan vielä lopuksi kasvatustieteilijä ja filosofi Tapio Puolimatkaa:

Ensinnäkin, naturalistinen kertomus, jonka mukaan tiede edistyy, kun luovutaan uskosta Jumalaan, on osoittautunut epähistorialliseksi käsitesekaannukseksi. Viimeaikainen tieteenhistoriallinen tutkimustyö osoittaa, että tieteen räjähdysmäinen läpimurto 1500–1700 -luvuilla perustui kristinuskon perusvakaumuksiin. Sen perustana oli usko Jumalaan, joka ylläpitää luonnon lainomaisia prosesseja.

Toiseksi, positivistinen pyrkimys sulkea usko tieteen ulkopuolelle kumoutui tieteenfilosofisessa analyysissa. Positivistinen usko puolueettomaan ja ennakko-oletuksista vapaaseen tieteentekijään osoittautui myyttiseksi. Vaikka myytin älyllinen perusta on murentunut, se elää edelleen kansanomaisten uskomusten ja joukkotiedotuksen maailmassa – sitä julistetaan estottomasti kansalle tieteentekijöiden ja jopa tieteenfilosofien arvovallalla.

Kolmanneksi, filosofisessa maailmassa on tapahtunut käänne, joka on saattanut ateismin puolustuskannalle. Joidenkin maailman johtavien tietoteoreetikkojen mukaan ateismi on itsensä kumoava oppi, koska ateismi ei tee mahdolliseksi uskoa havaintojen ja järjen luotettavuuteen.

Samalla kun ateismin älyllinen perusta murenee, uusateismi turvautuu tunteisiin vetoaviin mielikuviin. Charles Taylor analysoi näitä mielikuvia kirjassaan A Secular Age. Kun ateismi kuvataan älyllisesti rohkean ja itsenäisen ihmisen valintana, ihmiset kääntyvät ateismiin, vaikka sen älyllinen perusta on romahtanut. Argumenttien arviointi voi olla vaivalloista. On helpompaa rakentaa oma uskonsa ja identiteettinsä hallitsevan mielikuvamaailman pohjalta.

Lähde: http://tapiopuolimatka.net/10

* * *

Hups. Nyt meni epä-älylliseksi pilkkaamiseksi. Täytyy yrittää jatkossa välttää sellaista ja pitäytyä rationaalisessa argumentoinnissa. Enhän minä sentään mikään uusateisti ole.🙂

* Vinkki: ks. Vainio, Olli-Pekka & Visala, AkuJohdatus uskonnonfilosofiaan. Theologia systematica. Helsinki: Kirjapaja, 2011.

* * *