Onko buddhalaisuus uskonto?

Aina silloin tällöin länsimaalaisen suusta saattaa kuulla väitteen, että buddhalaisuus ei ole uskonto. Tällaisen väitteen taustalla lienee joko tietämättömyys siitä, mitä uskonnolla tarkoitetaan, tai vastenmielisyys kaikkea uskonnollista kohtaan. Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö on päättänyt inhota kaikkea, mikä liittyy uskontoon, mutta kun hän huomaa pitävänsä buddhalaisuudesta, hän julistaa, että buddhalaisuus ei ole mikään uskonto.

Inho jotain ilmiötä kohtaan ei ole kuitenkaan mikään peruste kategorisoida ilmiöitä. Jos joku inhoaa muita uskontoja kuin buddhalaisuutta, hän voisi olla älyllisesti sen verran rehellinen, että toteaisi inhoavansa muita uskontoja kuin buddhalaisuutta sen sijaan, että alkaisi väittää buddhalaisuuden olevan ei-uskontoa. Ongelmallista on, jos halutaan varata sana uskonto tarkoittamaan kaikkea, mitä joku henkilö sattuu syystä tai toisesta inhoamaan.

Näin voisi tehdä mille hyvänsä käsitteelle. Päätetään ensin, että jokin käsite kattaa vain ikäviä ja inhottavia asioita ja päätetään rajata käsitteen alta pois kaikki sellaiset asiat, joita ei koeta ikäviksi ja inhottaviksi. Sellainen ei ole johdonmukaista, eikä siinä ole mitään tieteellistä tai rationaalista. Tuskin kovinkaan moni sanoo rajaavansa buddhalaisuuden uskontojen kentän ulkopuolelle tällaisesta syystä. Tausta-ajatuksena se voi silti olla.

Joidenkin mielestä buddhalaisuus ei ole uskonto, koska siinä ei uskota yliluonnollisiin olentoihin eikä palvota sellaisia. Tämäkään ei ole mikään peruste rajata buddhalaisuutta uskontojen ulkopuolelle. Tuo uskonnon määritelmä on peräisin 1800-luvulta, ja sitä on kritisoitu nimenomaan siitä, että se rajaa liian paljon uskonnollisia ilmiöitä uskonnon käsitteen ulkopuolelle. Se perustuu teistisessä ilmapiirissä kasvaneiden tutkijoiden ennakko-olettamuksiin.

Akateeminen uskontotiede ja kulttuuriantropologia ovat syntyneet paljolti vastareaktiona näihin Edward B. Tylorin ja James G. Frazerin kulttuuri-imperialistisiin uskonnon määritelmiin. Nykyisin akateemisessa uskonnontutkimuksessa kannatetaankin heuristista määritelmää: ei siis ole tarkkaan määriteltyä, mikä on uskontoa, mutta jotkin ilmiöt tunnistetaan uskonnollisiksi, minkä jälkeen mietitään sitä, mitä uskonto oikeastaan on.

Varsinkin uskontofenomenologi Ninian Smart on käyttänyt ja kehittänyt teoriaa uskontojen ulottuvuuksista. Teorian mukaan on seitsemän indikaattoria, jotka kertovat, missä määrin jokin ilmiö on uskonnollinen. Näihin voi perehtyä esimerkiksi lukemalla Smartin mainion kirjan Uskontojen maailma. Myös buddhalaisuuden sisältä voidaan helposti erottaa uskonnon ulottuvuudet, mikä tekee siitä tutkimuskohteen akateemiselle uskontotieteelle.

Uskonto ei muutoinkaan ole sellainen asia, joka voitaisiin irrottaa muusta kulttuurista ja ihmisen luonnollisesta toiminnasta erilliseksi alueeksi. Mainittuja uskonnon ulottuvuuksia löytyy myös ihmisten yleensä sekulaariksi katsotusta käytöksestä. Tämän ei minusta pitäisi olla mikään ongelma – vaikka se onkin aatteellinen ongelma niille, jotka haluavat vain kovasti vihata uskontoja. Myös patologinen uskontoviha sisältää (hyvin dualistisia) uskonnollisia elementtejä.

His holiness the Dalai Lama prostrates himself before a statue of Buddha at his residence in Dharamsala, India.

His holiness the Dalai Lama prostrates himself before a statue of Buddha at his residence in Dharamsala, India.

Romanialainen uskontotieteilijä Mircea Eliade katsoi, että uskontoa määrittää jako pyhään ja profaaniin. Tämä jako selvästi löytyy myös buddhalaisuudesta. Buddhalaiset kunnioittavat Buddhaa, temppeleitä, reliikkejä ja sutria pyhinä asioina, ja temppelit rajaavat pyhän ja profaanin alueen toisistaan, kuten uskonnoissa on aina ollut tapana. Buddhalainen kumartaa Buddhan kuvaa ja Hänen opetuksiaan. Ne ovat hänelle pyhiä – erotuksena profaanista.

Joku voi sanoa, että se ei ole ”puhdasta buddhalaisuutta”. Millä perusteella ja auktoriteetilla voidaan väittää sellaista? Ehkä jonkun länsimaalaisen hipin mielestä buddhalaisuus on korkeintaan joitain Internetissä kiertäviä mietelauseita ja yleisiä eksotisoivia mielikuvia, jotka eivät perustu buddhalaisuuden opiskeluun. Kovinkaan moni buddhalainen oppinut tuskin jakaisi heidän näkemystään siitä, mikä on ”todellista buddhalaisuutta”.

Ne, jotka väittävät, ettei buddhalaisuuteen kuulu uskoa yliluonnollisiin voimiin, ovat myös aika ulkona sen suhteen, mitä buddhalaisuus tarkalleen ottaen on. Jos nyt ei edes mietitä sitä, että käsitteen yliluonnollinen määritelmä on äärimmäisen ongelmallinen ja kulttuuri-imperialistinen, on huomattava buddhalaisuuden lukuisat jumalhahmot (deva) ja bodhisattvat sekä erityisesti tantrisen buddhalaisuuden lukemattomat henget, demonit ja maagisuus.

Joku taas voi turvautua siihen heikkoon argumenttiin, että jotkut buddhalaiset itse sanovat, ettei buddhalaisuus ole uskonto. Miksi sillä olisi merkitystä? Joku toinen buddhalainen (uskontotieteellisesti valistuneempi) voi taas sanoa, että buddhalaisuus on uskonto. Kumpi on oikeassa? Monet kristityt sanovat, että kristinusko ei ole uskontoa vaan jopa uskonnon vastakohta. Jehovan todistajat pitkään väittivät, että he eivät kannata vaan vastustavat uskontoja.

Jos kristitty sanoo, ettei kristinusko ole uskontoa, tarkoittaako se, että uskontotieteilijät eivät enää saisi tutkia kristinuskoa? Ei tietenkään tarkoita. Siinä tapauksessa pikemminkin lähdettäisiin etsimään syitä sille, miten tuo kristitty ymmärtää uskonnon ja kristinuskon käsitteet. Se asia ei muutu miksikään, että kristinusko yhä sisältää uskonnon ulottuvuudet. Buddhalaisuuden kanssa on sama asia: se täyttää uskonnon tunnusmerkit.

Joidenkin mielestä juuri se, että uskonto on käsitteenä niin länsimainen, riittää perusteeksi sille, että buddhalaisuus ei ole uskontoa. Tämäkin on erittäin huono argumentti. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että sana tyrannosaurus on käsitteenä modernin aikakauden tuote ja koska tyrannosaurukset itse eivät kutsuneet itseään tyrannosauruksiksi, kyseiset oliot eivät siis olleet tyrannosauruksia. Q. E. D. Kyse on kuitenkin ilmiöistä, ei niiden nimityksistä.

Tästä voinemme mielestäni päätyä siihen lopputulokseen, että buddhalaisuus – jopa sen theravāda-buddhalainen muoto – on todellakin uskonto siinä missä esimerkiksi kristinusko ja islam ovat uskontoja. Jos joku ei halua kutsua buddhalaisuutta uskonnoksi sen vuoksi, että hän inhoaa uskontoa mutta pitää buddhalaisuudesta, se on sitten hänen ongelmansa. Rationaalisia perusteita buddhalaisuuden rajaamiselle pois uskontojen kentästä ei selvästikään ole.

* * *

Jutun päätteeksi vielä kaunis buddhalainen kiinankielinen laulu. Se edustaa Puhtaan maan buddhalaisuudeksi (Pure Land Buddhism) kutsuttua traditiota.

Turvautuminen Amitābha Buddhaan.

”Puhdas maa on ensisijaisesti palvonnallinen harjoitus. Se opettaa, että vapautumisen voi saavuttaa ainoastaan päästämällä irti henkilökohtaisista henkisistä pyrkimyksistä ja antautumalla Amitabhan, äärettömän valon Buddhan, rajattomalle armolle.”

~ Gill Farrer- Halls, Pieni Buddha-kirja

* * *