Tätä he lukevat: Ayn Rand

Uusimmassa Voima-lehdessä sivuilla 58–59 on Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentti Panu Raatikaisen artikkeli libertaristien suosikkiajattelija Ayn Randista. Randin ihailijoihin kuuluvat Anton LaVeyn ohella myös Björn Wahlroos ja Matti Apunen. Tässä muutamia otteita artikkelista.

[Ayn] Randin mukaan maailma jakautui toisaalta harvoihin tuotteliaisiin yli-ihmisiin ja toisaalta kyvyttömiin suuriin massoihin, roskaväkeen ja valioyksilöistä eläviin loisiin, jollaisina hän bolševikit ja ylipäänsä kansan syvät rivit näki.

Rand sisällytti ajatuksensa sarjaan hyvin omalaatuisia romaaneja, joissa kaikissa on sama perusteema: kaikki, mikä tekee sankarillisen yli-ihmisen tyytyväiseksi, on hyvää, ja kaikki, mikä on tämän esteenä, on pahaa.

– –

Kirjallisuuskriitikot ovat pitäneet Randin teoksia heppoisina ja kömpelöinä, mutta se ei ole estänyt niiden nousua Yhdysvalloissa niin poliittisen eliitin kuin suuren yleisönkin suosikkilukemistoksi.

– –

Eettisessä ajattelussaan Rand lähtee liikkeelle siitä, että moraali on mahdollista vain elävälle olennolle. Tästä hän päättelee, että korkein arvo on elossa säilyminen, ja edelleen, että itsekkyys ja oman edun tavoittelu on moraalista, ja epäitsekkyys ja myötätunto kaikkein pahinta moraalittomuutta.

– –

Yksilön pitäisi olla vapaa toteuttamaan omia intressejään, ja valtion rajoittaa toimintansa siihen, että se turvaa jokaisen yksilön mahdollisuudet tähän.

Niinpä vain vapaa markkinatalous – ”täysi, puhdas, kontrolloimaton, sääntelemätön laissez-faire-kapitalismi” – on Randin mukaan moraalinen.

Randin filosofialle on ylipäänsä tyypillistä hyvin jyrkkä ja yksinkertaistava mustavalkoisuus: yhdelle ääriajattelun muodolle ei ole hänen mielessään muita vaihtoehtoja kuin vastakkainen ääriajattelu. On kuin mitään maltillisempia välimuotoja tai monimutkaisempia vaihtoehtoja ei olisi olemassakaan.

Vaikka Rand uskoo johtaneensa itsekkyyden etiikkansa vastaansanomattoman loogisesti objektiivisista tieteellisistä tosiasioista, hänen päätelmäketjunsa ovat yhtä pitäviä kuin lävikkö ja täynnä omituisia loikkia.

– –

Rand vain naiivisti olettaa, etteivät ihmisten intressit joudu ristiriitaan.

Ei siis ole mikään ihme, että filosofit – poliittisesta kannasta riippumatta – eivät ole pitäneet Randia kovinkaan vakavasti otettavana eikä hänen ajattelustaan ole juuri vaivauduttu käymään akateemista filosofista keskustelua.

Randin seuraajat syyttävät keskustelun vähäisyydestä kommunistien ja uskovaisten salaliittoa.

– –

Randin ylevä filosofia kehotti ajattelemaan itse, mutta käytännössä hän ei suvainnut läheisyydessään pienintäkään erimielisyyttä tai kritiikkiä. Häntä oli seurattava sokean uskollisesti kaikessa musiikki- ja sisustusmakua myöten, tai tuli karkotetuksi sisäpiiristä.

Rand käytti jatkuvasti amfetamiinia, mikä voi osaltaan selittää suuruudenhulluuden: hän näkyy aivan vakavissaan uskoneen olevansa historian suurin filosofi sitten Aristoteleen.

– –

Randilla itsellään todettiin kuitenkin lopulta keuhkosyöpä, ja hän joutui elämänsä loppupuolella tukeutumaan suuresti halveksumiinsa sosiaaliturvaan ja julkisen terveydenhuollon palveluihin. Tekopyhää ehkä, mutta ainakaan häntä ei voi syyttää itsekkyydestä lipeämisestä.

* * *