Arabia: kristittyjen ja muslimien yhteinen maa

Verkkomedian blogisti kirjoittaa islamin ja kristinuskon suhteista islamilaisessa, erityisesti arabialaisessa, kulttuuripiirissä. Kommenttiosiossa saamme taas kohdata raivoavia mongoloideja, joiden islamofobista maailmankuvaa on loukattu. Minun nähdäkseni keskeinen sisältö on, että tavallisille ihmisille ei ole tyypillistä vihata toisiaan. Ainoastaan poliittisesti ja taloudellisesti motivoituneilla toimijoilla on intressejä saada ihmiset vihaamaan toisiaan.

Tuntuu siltä, että niin sanottu Arabian kevät on ajamassa meitä juuri kuvattuun skenaarioon. Väite siitä, että muslimit eivät arvosta kristittyjä, on lievästi sanottuna epäuskottava, eikä sellaisen esittäjä kai tunne kovinkaan montaa muslimia – jos yhtäkään. Juuri Irakin sota, Arabian kevät, Libyan sota ja Syyrian kriisi ovat johtaneet tilanteeseen, jossa islamilaisen maailman kristitty väestö joutuu militanttien tähtäimeen. Nämä ihmiset, jotka ovat nyt viime vuosina alkaneet tehdä iskuja kristittyjä vastaan, ovat ääri-islamisteja, jotka saavat rahoituksensa, aseistuksena ja henkisen tukensa länsimailta: Yhdysvalloilta, Euroopan unionin mailta ja Natolta.

Kyse ei siis ole vuosisatoja jatkuneesta normaalitilasta islamilaisen ja kristillisen väestön suhteissa. Pikemminkin kyse on siitä, että länsivallat pyrkivät ruokkimaan uskontoryhmien välistä konfliktia saattaakseen islamilaisen maailman epävakaaseen tilaan. Tämä oikeuttaisi sitten vallankaappaukset, pommitukset, miehitykset ja uusliberalismin levittäytymisen islamilaiseen maailmaan. Tilanne on siis historian valossa varsin poikkeuksellinen. Näissä maissa ei ole meneillään kristittyjen ja muslimien välistä konfliktia – ainoastaan vakauden säilymistä tukevan väestön sekä lännen tukemien ja valtaa hamuavien kansainvälisten militanttien välinen konflikti.

(…)

Olen törmännyt toisinaan väitteeseen, että islamilaisessa maailmassa kristinusko ja kirkkojen rakentaminen on kiellettyä. Tämä väite on roskaa, minkä voi tarkistaa vaikkapa Googlen avulla: kuka hyvänsä voi etsiä kuvia islamilaisen maailman kirkoista tai islamilaisessa maailmassa vaikuttavien kirkkojen verkkosivuja. Olen itsekin käynyt muslimimaailmassa ja vieraillut paikallisissa kirkoissa. Tätä propagandaa on kuitenkin lännen tuella kovasti yritetty kuluneella vuosikymmenellä muuttaa todellisuudeksi: Irakissa, Libyassa ja Syyriassa länsijoukot ja lännen tukemat ”kapinalliset” ovat iskeneet kirkkoja vastaan ja karkottaneet kristittyä väestöä.

Nämä uutiset siitä, kuinka Arabian kevät konflikteineen ja sotineen – jonka esinäytöksenä Irakin sotaa pidän – on saattanut islamilaisen maailman kristillisen väestön tukalaan asemaan, on syytä ymmärtää oikein. Viestini ei ole se, että muslimit ovat vihollisia. Viestini on se, että älkää menkö siihen ansaan, että alkaisitte pitää muslimeja vihollisina ja muuttaa omalla toiminnallanne ja ajattelullanne todeksi sitä kristinuskon ja islamin konfliktia, johon meitä nähtävästi yritetään epätoivoisesti ajaa. Toinen ihminen ei ole todellinen vihollinen – sota itse on ainoa vihollinen.

Toinen merkitys näillä uutisilla on siinä, että tavoitteena on tuoda esimerkiksi Syyrian asiassa esille syyrialaisten itsensä näkökulmaa kriisiin. Yksi hyvä lähde ovat Syyrian kristillisten kirkkojen lukuisat lausunnot, joita olen paljon seurannut. He edustavat ikivanhaa itämaista kulttuuria, jolla on aina ollut paikkansa syyrialaisessa yhteiskunnassa. Onkin hyvä huomata, että Syyrian kristityt johtajat ovat antaneet lännelle selvän lausunnon: Me tuemme Syyrian hallintoa, emme kaipaa Natoa, haluamme elää rauhassa musliminaapuriemme kanssa niin kuin aina ennenkin.

Heidän rauhaansa eivät uhkaa muslimit, heidän syyrialaiset veljensä ja sisarensa, joiden kanssa he ovat eläneet satoja vuosia rauhassa. Heidän rauhaansa uhkaavat länsimaiden ja Naton tukemien militanttien yritykset syöstä Syyria kaaokseen ja väkivaltaan. NATO, sinä et ole tervetullut.

Lue koko artikkeli täältä: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=4032

Kuva Beirutista, Libanonista: Maroniittikirkko ja moskeija rinnakkain.